Kuulumisia

Heis!

Edellisessä postauksessa kerroin laittaneeni geenitestinäytteet postiin. Noh, tässä välissä kerkesi olemaan jo pelko, että en saisi kahta testeistä ollenkaan tietää, koska kyseinen yritys lopettaa tämän kuun lopussa CEA ja DM- testit... Yhdelle testien lähettäjälle olivat laittaneet s-postia, että eivät tee näitä testejä enää, mutta onneksi se oli vain sekaannus. Meidän porukalle nimittäin oltiin vielä testit luvattu ja tämän henkilön nimi oli vaan hukkunut johonkin heidän listaltaan. Mutta mihinkään en luota, ennen kuin tosiaan saan testitulokset (joiden siis pitäisi valmistua ihan tässä lähipäivinä).

Lisäilin tässä muutaman päivä sitten tuonne blogin yläpalkkiin tuollaisen valikon kuin "Suunnitelmia". Sieltä näkyy vähän kaikkea mitä olen keksinyt Edyn (ja itseni) pään menoksi. Raunioryhmästä kuului sen verran, että olen jonossa kun ryhmät jaetaan maaliskuussa ja toiveet tietenkin pyritään ottamaan huomioon. Itse toivoin, että pääsisin perjantain ryhmään, kun siellä olisi jo yksi tuttu koirakko. Haku-ryhmästäkin kyselin, mutta edelleen sinne haetaan uutta ohjaajaa, joten sen takia se homma on tauolla. Eli tällä hetkellä käydään vielä vaan jatko-alkeissa, josta olisi tarkoitus suunnata pk-tottiksen ryhmään ja valmistautua BH-kokeeseen. Minulla on suunnitelmissa myös käydä sitten tokon uusilla säännöillä oleva tokon alokasluokka ja siitä sitten katsotaan eteenpäin.
Hassua... Haluaisin harrastaa varmaan kaikkea mahdollista koirani kanssa... Agilitykin kiinnostaisi, mutta minulla on aina ollut se kuva päässäni, että se on pirun kallista ja ryhmiin on todella hankala päästä. Noh, löysin tästä melkolailla meidän läheltä yhden kivan oloisen seuran, joka järkkäisi agilitykoulutusta. Laitoin sinne vähän arastelevasti kyselevää s-postiviestiä. Lähinnä minulla on ajatuksena, että Edyn kanssa mentäisiin enemmän pk- puolta ja seuraavan koiran kanssa olisi agility ja toko, mutta saa nähdä. Edy ainaikin tykkäisi myös agilitystä, vaikkei siitä mitään tykkiä saisikaan. Käytiin lajiin tutustumassa, kun poika oli n. 5-6 kk ja koira oli ihan höpönään menossa esteitä ja muita viritelmiä. : D Eräässä koirapuistossa on ollut myös agilityesteitä, joita tämä koira meni sitten innoissaan ihan omatoimisesti. Mutta odotellaan tässä, että mitä mistäkin suunnasta tulee kuulumaan ja päästäänkö ylipäätään harrastelemaan mitään, mitä toiveissa on. Kova on yritys ainakin!

Viimekerralla tuolla meidän jatko alkeet- ryhmässä tehtiin taas vähän uutta. :) Pitää ihan muistella, kun huomenna on jo taas uusi kerta. Hmmm... Harjoiteltiin ainakin vähän taas tuota seuraa- liikkeestä istumista. Edy tekee sen jo melko mainiosti, kun ollaan sitä kotonakin harjoiteltu, ei enää minun tarvitse pysähtyä, eikä koira lähde peräänkään, mutta se on varmasti paljon sen ansiota, että koiralle on pentuna opetettu niin vahvasti paikallaolo. Sitten aikalailla harjoiteltiin myös takapään käyttöä, eli tarkoitus olisi oppia Edyn kanssa tuo täyskäännös vasempaan, eli koiran suuntaan. Eli Edyn pitäisi oppia pyörähtämään peppunsa ympäri niin sanotusti. : D Tehtiin myös seurausta pujottelemalla muiden koirakoiden välistä ja vähän peruutuksen opettelua. Ohjaaja kehui Edyn fiksuksi koiraksi ja että meillä on hyvä tiimi. :) Tottakai siitä tulee hyvä mieli kun kehutaan! Ja kun vertaa siihen millä kammolla minä menin ekalle ryhmätunnille ja millaiset "odotukset" minulla oli oman koiran käyttäytymisestä. Kaikki kuitenkin osottautui aivan päinvastaiseksi, tosi hyvällä tavalla. :)
Kotona me ollaan sitten harjoiteltu lähinnä vielä tuota seuraamisesta istumista, sitten olen sekalaisessa järjestyksessä ladellut koiralle "istu, maahan, seiso"- käskyjä, että ne vahvistuisivat ja ettei koira voisi ennakoida, että mikä käsky on seuraava. Näihin käskyihin olen myös tehnyt oman äänenpainot, ettei kaikki kuulosta samalta. Kuitenkin äänenpaino on se, mihin koira kiinnittää eniten huomiota. Esimerkiksi "istu"- käsky tulee korkeana ja terävänä, "maahan"- käsky taas venytetyn kuuloisena ja matalana ("maaaahan") ja "seiso"- käskyssä venytän alkutavua ja lopputavu nousee korkeaksi ("seiii-SO"). Tuolla äänenpaineen muuttamisella ja korostuksilla koira on tehnyt paljon vähemmän näitä "virheitä" eli esim istu-käskyllä menee maahan tai toisinpäin.
Sitten vielä ollaan vähän harjoiteltu esineen pitoa, sekä tietenkin ilmaisua. Näistä sain kuvattua vähän videotakin, jota voi katsoa alta.





Tänään käytiin eläinlääkärissä uusimassa kennelyskärokote. Eihän se pakollinen ole, mutta olisi hyvä olla jos esim harrastaa koiran kanssa ja koira on kontaktissa muiden koirien kanssa enemmänkin. Samalla siinä oli ihan peruskunnon tarkastus. Hyvä mieli tuli siitä mitä eläinlääkäri sanoi. :) Sanoi, että tosi hyvässä kunnossa on turkki, tosi kauniit hampaat, sopusuhtainen ja hyväkuntoinen koira muutenkin. Eikä keksinyt mitään mistä "valittaa", tai mistä olisi ollut huolissaan. Onhan se kiva kuulla, että oma koira vaikuttaa kaikin puolin terveeltä. Muutamat pusutkin lääkäri sai Edyltä. : D

Haluaisin ilmoittaa Edyn näyttelyihin, mutta kun ne vaan pelottaa minua kamalasti. :D En ole koskaan käynyt edes katsomo-oppilaana seuraamassa virallisia näyttelyitä, eikä minulla ole oikein ketään jonka voisi ottaa mukaan neuvomaan, että milloin missäkin pitää olla ja mitä tapahtuu. :'D Ei pitäisi ajatella näin vakavasti, nehän on vaan koiranäyttelyt... Mutta kuitenkin olen ihan kammosta kankeana! Ehkä pitää vaan ilmottaa koira, niin ei ainakaan voi sen puoleen enää perua! Ja sitten vaan katsella jotain youtube näyttelyitä tai jotain.. :D Mätsärit ei ole mikään ongelma, niissä on käyty, mutta omassa päässäni näen näyttelyt yhtenä sekasotkuna ja monimutkaisena tapahtumana :'D Voi kamala... On tämäkin kammo... Kuitenkin käy niin, että kun ekat näyttelyt on käyty, niin sitten ihmettelen, että mitä minä olenkaan kaikki ajat pelännyt... :D Hah.

Ah, melkein unohdin laitaa vielä yhden videon. Eli tässä harjoitellaan nyt takapäänkäyttöä vähän eri tavalla kuin aiemmin. Eli koira sivulla perusasennossa ja sitten lähdetään itse astumaan koiran eteen poikittain vasemmalla jalalla ja koiran tarkoitus sitten hinata itsensä sen mukaan suoraan perusasentoon.


Eli tällaista taas, ei mitään kummempia. Ainiin Elmeri-kanilla on alkanut järkyttävä karvanlähtö näin talven jäljiltä (Edyllä myös havaittavissa alkavaa karvanlähtöä). Se näyttää aika hyvin suoraan sanottuna puolikynityltä kanalta... Sillä on ihan siiliturkki takapäässä ja kunnon talviturkki etupäässä, aika järkyttävän näköinen kötös tällä hetkellä. :'D Kanin karva on vielä paljon inhottavampaa lähtiessään kuin koiran, se on niin hienoa ja pehmyttä utua, että se leijailee ilmassa. :D Niin ja voin sanoa, että nyt hyvin huomaa jo miten tuo kastraatio on vaikuttanut sen käyttäytymiseen. Enää ei pissa lennä kaaressa, eikä yritä hyppiä koiran selkään. Kani voi nyt keskittyä ihan muuhunkin elämään, ettei sen aivot ole kokoajan hormonihuuruissa. :) Varmasti valtava stressihelpotus Elmolle.
Ja Edy toivottaa omalta osaltaan leppoisia lepoja, hänelle itselle saattaa iskeä pieni "kennelyskä" nyt kun sai rokotteen, joka siis keinotekoisesti periaatteessa käynnistää pienen kennelyskän. Joillain koirilla voi olla oireita, joillain ei, se jää nyt nähtäväksi. :)

Yyyh, haluaisin uuden kameran!

Heiih!

Minulle on iskenyt kamerakuume... Tai noh, onhan se ollut pidempään jo, mutta rahaa ei ole ihan just nyt ostaa sellaista kameraa mikä minulla mielessäni pyörii. Tällä hetkellä minulla on siis aloittelijoille tarkoitettu järkkäri Canon EOS 1100D. Kamera ei enää riitä niihin ratkoituksiin/tilanteisiin mihin itse tarvitsisin kameraa, ominaisuudet eivät yksinkertaisesti riitä ja se rajoittaa kuvaamista paljonkin. Kuvaan nykyisin aina täysmanuaalilla ja säädöt ovat siis säädettävissä niin kuin kamera sallii, mutta säädöt eivät riitä, eli toisinsanoen tarvitsisin kameran, jossa minulla on vielä paljon laajemmin säätömahdollisuuksia ja kameran ominaisuudet sopisivat tarvitsemiini tilanteisiin.
Noh, mitä kameraa olen sitten miettinyt? Olen vertaillut eri kameroita ja niiden ominaisuuksia ja tällä hetkellä ehdoton valintani olisi Canon EOS 70D. Olishan ne vielä kalliimmatkin kamerat kivoja juu varmasti, mut ei ole nyt tarvetta ihan niin kalliille kameroille. Tuollakin kameralla on pelkällä rungolla hintaa jotain 1100-1200 €, puuh, eli tuotakin saan vielä unelmoida oman aikani. EOS 70D olisi valintani suureksi osaksi myös siksi, että sillä kameralla saa paljon paremmin "vangittuja" kuvia. Itse tykkään kaikkein eniten katsella kuvia liikkeestä, esim koirat riehuvat täysiään ja kameralla saisi vangittua sen pienen hetken. Nykyinen kamerani ei siihen kykene, kuvista ei tule tarpeeki selviä ja tarkennus ei pysy vauhdissa mukana. Nykyisellä kamerallani tämän takia otan melkein pelkästään "poseerauskuvia", tai sellaisia missä liikettä on hyvin vähän. Tykkään myös tuossa 70D:ssä kääntyvästä näytöstä, joka on esimerkiksi videokuvauksessa oikein kiva.
Mutta joo, tällä hetkellä tuo uusi järkkäri on varmaan aika kaukainen haave, rahaa ei tule ovista ja ikkunoista. D: Mutta saahan tuota toki haaveilla ja kirota vanhan kameran riittämättömyyttä. : D
Kamerakuumeesta puheenollen, minulla on ihan kuumetta kuumettakin. Kurkku ollut jo pidemmän aikaa kipeä ja tänään sitten nostatti vähän kuumetta, toivottavasti ei yhtään enempää nouse ja buranat auttaa. :)

Tänään minulle tuli muuten postissa Edyn geenitestiharjat. Testi piti ottaa niin, että koira ei saa olla syönyt mitään pariin tuntiin ennen testausta, tuetaan toisella kädellä poskea ja hangataan niin pitkään harjalla posken sisäpintaa, että siitä tihkuu verta. Tämä varmistaa sen, että harjaan on jäänyt riittävä määrä solukkoa. Harjauksen jälkeen harjojen piti antaa kuivua 2-4 tuntia (itse annoin neljä), sillä jos harjan pakkaa kosteana pussiin, se pilaantuu ja näin ollen näyte on pilalla. Toivon mukaan nuo harjat nyt olivat täysin kuivat, en viitsinyt kokeilla käsillä, ettei minusta irtoa mitään soluja harjaan. :D Harjat pakkasin siis pusseihinsa ja vein postiin, ykkösluokassa matkaavat 3-4 päivää Slovakiaan ja siellä testit tehdään. He sitten laittavat minulle maksutiedot ja maksettuani saan testitulokset s-postiin ja perästä postissa kirjeenä. Edylle siis tulossa CEA, DM ja MDR1- testit.


Tänään on ollut oikein kiva sää. Aurinko on paistanut ja pakkasta ollut se pari astetta. Itse tykkään valokuvauksessa auringonvalosta ja niimpä päätin lähteä pellolle vähän kuvailemaan Edyä. Huomasin kyllä heti koirasta, että tuo sen muutaman kerran kokeiltu ilmaisutreeni on jäänyt päähän. Kun välillä pysähdyin paikoilleni selaamaan kuvia, tai muuten vaan olin tekemättä mitään, niin Edy alkoi "käskyttämään" vieressä samalla tapaa kuin ilmaisussa olen sille opettanut. :D Mutta hei, ihan hyvä vaan, jos aloitetaan pari harrastusta, jossa kummassakin tuota tarvitaan. Ei nyt mikään tämän ihmeellisempi päivitys, pistän vain periaatteessa kuvia, ettei seuraavaan kirjoitukseen kasaannu taas kamalaa kuvamäärää. :x

Ystävänpäivä: Miten koira on muuttanut minua ihmisenä?

Hei ja hyvää ystävänpäivää!
Näin ystäväpäivän päätteeksi mieleni teki väsäillä teksti lähinnä siitä mitä Edy minulle merkitsee.

Koira on muuttanut minua ihmisenä: Ensinnäkin harvoin sitä tulee ajatelleeksi, mutta kun itse mietin muutaman vuoden taaksepäin, niin olin aika erilainen ihminen. Edy on suoranaisesti muuttanut minua ihmisenä, se on tuonut minulle elämään todella paljon hyvää. Esimerkiksi olen ollut masentunut. Minulla oli yhdessä elämänvaiheessa peräkkäisiä negatiivisia tilanteita, jotka kasaantuivat ja tekivät olostani todella ahdistuneen ja stressaantuneen, samaan aikaan kärsin loppuunpalamisesta. Kun Edy tuli minulle, en ole sen jälkeen ollut tippaakaan masentunut.
Ennen olin tyttö, joka oli hyvin sulkeutunut, piti kaiken sisällään, ei sanonut jos oli sanottavaa, vaan jätti kaiken päänsä sisään muhimaan. Minun oli myös hyvin vaikea jutella "tuntemattomille" ihmisille, puhe oli takeltelevaa ja se tuntui vaivaannuttavalta. Työnsin myös usein ihmisiä itsestäni poispäin sen takia, että en osannut olla avautunut. Kyllä joo minä kavereilleni juttelin normaalisti ja muuta, mutten koskaan avautunut siitä miltä minusta oikeasti tuntuu. Minulle mielessäni oli suuri häpeä itkeä ihmisten katseen alla. Ja mitään terapiaa en halunnut edes ajatella, kun en osannut jutella tuntemattomille ihmisille. Olen vähän vieläkin sen tyyppinen, että luottaakseni ihmiseen, minun on vietettävä tämän kanssa paljon aikaa ja minun on tunnettava oloni "turvalliseksi". Minulla ei ole juuri koskaan ollut sitä henkilöä johon voi luottaa ja luottamukseni on rikottu niin monesti, että toisinaan se luottaminen on hyvin vaikeaa.
Kaikki kuitenkin muuttui, kun 26.12.2012 meille tuli tämä karvalapsi. Koiran vaikutusta masennukseen on myös tutkittu. On todistettu, että useille ihmisille koira on ollut huikea apu masennukseen. Eikä se ole ihmekään. Koira tuo tietyn rytmin ja vastuun arkeen, koirasta on pidettävä huolta ja hassuilla tempauksillaan se tuo jokaiseen päivään sen oman positiivisen latauksen, joka vaikuttaa ihmisen aivoissa heti. Masentuneet ihmiset eivät juuri koe päivissään mitään iloa ja näin vaipuvat vaan syvemmälle siihen. Minulla koira oli huima apu, koska olin unelmoinut omasta koirasta niin pitkään kuin muistan ja olen vielä erittäin eläinrakas. Koiran silittely ja hoivaaminen myös vapauttavat ihmisen kehossa kemiallisen mielihyvän, joka vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti.

Edy on myös parantanut itsetuntoani ja tuonut esiin minussa oikean minäni. Ehhei, enää en ole se sulkeutunut, arka tyttö josta ylempänä puhuin, en todellakaan! Nykyään en pelkää sanoa jos minulla on sanottavaa, sanon mielipiteeni ja ajatukseni niinkuin ne näen ja vaikka suoraan päin tuntematonta naamaa. Edy on senkin puolesta auttanut minua, että kykenen sujuvasti pulpattamaan juttuja vaikka ihan tuntemattomien kanssa lenkillä ollessani, tai koirapuistossa (silloin kun siellä kävin vielä). Veikkaan että tähän on vaikuttanut tuo vastuu mikä koirasta on tullut, olen kouluttanut koiran ja siihen on vaadittu tiettyä määrätietoisuutta. Koiran koulutus kouluttaa siis myös ihmistä.

Olen myös oppinut tuntemaan itseni ja olen oppinut muuttamaan tiettyjä asioita itsessäni koiran avulla. Voin sanoa, että kun olin stressaantunut ja ahdistunut, niin olin hyvin terävä, äkkipikainen, kiukkuinen ja ylipäätään nopeasti ja voimakkaasti reagoiva ihminen. Hassua, että koira on muuttanut minua tässäkin suhteessa. Nykyään olen tasainen, harkitseva, suunnitelmallinen ja rauhallinen, eli aivan täysin päinvastainen. Mutta näinhän se on, että stressi ja ahdistuneisuus vaikuttaa myös eläimeen kuin eläimeen, jopa koiraan. Kuin koira on stressaantunut, ahdistunut ja pelokas, niin sen pelkokäyttäytyminen voi olla välttelevää, tai aggressiivista, tai kummankin näiden sekoitusta. Näin ollen itse välttelin epämieluisia asioita kaikin mahdollisin tavoin ja sitten ahdistuin vaan enemmän, jos ne otettiin puheeksi ja sitten siitä saattoi syntyä tunnepurkaus, kun mentiinkin äärimmilleen. Olen huomannut, että mitään tällaista minulla ei ole enää ollut koko aikana, jona minulla on ollut Edy.

Mitä Edy minulle yleisesti merkitsee?
Niin paljon etten sitä juuri sanoin voi kuvailla... Minulla ei juuri koskaan ole ollut ketään ihmistä tukena ja turvana, joten olen oppinut käsittelemään asioita yksikseni ja se on koulinut minusta kylmähkön, varovaisen ja sulkeutuneen. Tämän saman seikan takia eläimet ovat olleet minulle aina aivan erityisessä asemassa ja minulla on ollut niihin aina paljon voimakkaampi tunneside kuin ihmisiin. Näen koirat hyvin puhdassieluisina eläiminä. Jos itse rakastat koiraasi, niin se rakastaa sinua vilpittömästi takaisin.
Edy on suoraan sanottuna tehnyt minusta paremman ihmisen ja kaikki yllä kerrottu todistaa sen. Vielä olen jokseenkin kesken, koska osaan olla toisinan kylmähkö ja minun on hankala näyttää tunteitani, mutta opin edelleen.
Minua suorastaan inhottaa ihmiset, jotka esineellistävät koiriaan (tai lemmikkejään ylipäätään). "Sehän on VAIN koira!", tuota kuulee usein, mutta minun kohdallani tuo asia menee siihen, että SE koira on paljon tärkeämpi minulle kuin valtaosa ihmisistä, voisin sanoa melkein, että tärkeämpi kuin kukaan ihmisistä, mutta on toki yksi ihminen, joka on samalla viivalla Edyn kanssa, mutta en ikinä halua, että minua pakotettaisiin valitsemaan näiden väliltä, en yksinkertaisesti kykenisi siihen.
Ylipäätään, en näe koiraa alaisenani. Minulle koira on työkaveri, harrastuskaveri, perheenjäsen ja eritoten YSTÄVÄ. Ja voin sanoa, että puolustan koiraani niin kuin äkäiset äidit lapsiaan, mutten pidä koiraa lapsenani. Tärkeydessä sitä voi verrata samaan minun kohdallani. Tämä myös selittää sen, miksen ehkä niin kovin mielelläni anna Edyä kelle tahansa hoitoon... Heivaavatko vastuuntuntoiset äidit lapsensa kenen tahansa käsiin? En oikein usko. Edy ja koirat ylipäätänsä ovat selvästi tulleet minun elämääni jäädäkseen. Puhun paljon koirista, olen kiinnostunut koiriin liittyvistä asioista, tykkään koiratapahtumista ja koiraharrastuksista ja olen kova pälättämään koirista. : D Vaatii paljon poikaystävältäkin kestää se, mutta minä olen minä ja Edy on tuonut minun elämään niin paljon hyvää, että miksen antaisi sille sitä hyvää takaisin ja tekisi sen elämästä koiran elämän arvoista ja tuntuista?


Lopetan tämän tekstin nyt ystävänpäiväsanoihin, jotka on tarkoitettu ihmisille pohtimaan sitä, mitä koira on todellisuudessa:
Koira ei piittaa siitä oletko rikas, vai köhä. Se ei välitä hienoista autoista, talosta, tai omaistuudesta. Sitä ei kiinnosta miltä näytät, luokittelevatko muut sinut kauniiksi vai rumaksi. Sitä ei myöskään kiinnosta, että vedätkö päällesi ne uusimmat merkkivaatteet, vaiko ne kirpparilta hamstratut verkkarit. Vaikka sinulla olisi ollut huono päivä, kotona odottaa se yksi tyyppi, joka ottaa sinut aina riemulla ja rakkaudella vastaan. Silloin kun tuntuu, että kaikki muut kääntävät sinulle selkänsä, niin uskollinen ystävä pysyy aina rinnallasi. Koira ei muistele pitkään kiukkujasi, vaan on anteeksiantava. Kuinka monesta ihmisestä voi sanoa samaa? Meillä on paljon opittavaa näistä puhdassieluisista kavereista.
Kaiken kaikkiaan koira on meille työkaveri, harrastuskaveri, luottohenkilö ja ennenkaikkea YSTÄVÄ.
Ja muistakaa tämä: Vaikka koira on ehkä vain pieni osa sinun elämääsi, sinä olet koirallesi koko elämä. Joten meidän tehtävämme on tehdä koiran elämästä elämisen arvoista ja tuntuista. Pidetään hauskaa yhdessä, harrastetaan, opitaan ja nauretaan, kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa. :)


Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella. Tekstin lukioille myös, jos sinulla on koira, mieti onko se muuttanut sinua millään lailla. :) Ajattelu voi herättää mielenkiintoisia oivalluksia. :) Vaikka yleinen ajatus on, että ihminen muuttaa kouluttamalla koiraa, mutta se muutos tapahtuu myös huomaamatta toisinpäin.

Uuden oppimista, vanhan vahvistamista ja suunnitelmia

Moikka mooi jälleen!

Eli viimetekstissä jännitin tulevaa tokoiluani, itseasiassa ryhmään mentäessä selvisi, että se on ennemminkin pk-tottista, mutta minulle sanottiin, että jos varsinaiseen tokoon haluan alkaa tähtäämään, niin puoli tuntia aikaisempaan vuoroon treenaamaan. Minä itse kuitenkin olin vähän etukäteen pohtinut, että haluanko tokoa, vai pk-tottista, kuitenkin myös pk-lajit kiinnostaa. Kotona vielä tutkin, vertailin ja mietin ja tulin siihen tulokseen, että haluan pysyä tottiksessa. Rinnalle haluaisin haun, sillä se vaikuttaa oikein hauskalta puuhalta ja se on hauskaa ja kuntoa nostattavaa koiralle, sekä omistajalle. :) Sekä puhumattakaan siitä, että koira pääsää käyttämään vaistojaan ja viettejään. Raunioryhmästä ei ole vielä kuulunut mitään, mutta olen edelleen siitäkin kiinnostunut. Ei se ryhmä ole vielä talven jälkeen treeneissäkään, sillä raunioilla on vielä liukasta ja työkentän pitää olla turvallinen. Samoin haku ryhmään ei vielä ole mahiksia, koska sinne ollaan hakemassa uutta vetäjää, eli sekin jäissä vielä. Meinasin kuitenkin heti siihen ilmottautua haukkana, kuhan uusi vetäjä löytyy!

Tässä vedettiin Edyn kanssa ekat ilmaisutreenit. Ilmaisua tarvitaan haussa, mutta myös raunioissa:


Ennen kun tottiskentälle mentiin ekan kerran, niin samana päivänä vielä vähän vahvistelin/opettelin tuota perusasentoa Edyn kanssa:


Noniin, sitten kerron itse niistä treeneistä! Jännitin tosiaan aivan kamalasti ja olin sata varma, että homma menisi ekalla kertaa aivan penkin alle, me kun ei olla käyty treenailemassa koskaan minkään ryhmän mukana. Olin 100 % varma, että Edy vinkuu ja on ylikiinnostunut muista koirista ja syljeksii nakinpalat suustaan. MUTTA... Tää koira löi kyllä minut ällikällä... TOTAALISESTI. Ei voi muuta sanoa kun WAU. Kaikki meni niin nappiinsa kun vain pystyi. Edy keskittyi minuun, vaikka kummallakin puolella hääräsi muita koiria ja kenttä oli koiria täynnä muutenkin. Tuli ylpeä olo tosiaan kun poika veti niin upeasti <3 Varsinkin kun saatiin tehtävänanto: koira perusasentoon, laitatte seuraamaan, käskette istumaan, päästätte hihnan ja menette itse koirasta poispäin. Siinä se näpötti ilman, että hihnasta pitäisin kiinni, katsoi minua kokoajan ja muut koirat pyöri sivuilla. Mahtia. :) Kauhuissani menin, mutta innolla jäin odottamaan seuraavaa treeniä!
"Kotiläksyksi" saatiin vähän tulevaisuuden varalle tehtävä vahvistaa käskyjä "istu", "maahan" ja "seiso", koska nää nyt tulee seuraavaks mukaan kuvioihin. Ja sitä ollaan tässä nyt muutamana päivänä tehty, oon koittanu palkita mahdollisimman selvistä ja nopeista suorituksista. Edyllä kun on ollut tuon istumisen ja maahanmenon kanssa sellaista vitkuttelua ja haahuilua, että jos sanon maahan, niin tyyppi koittaa et irtoisko nami jos hää vaa istuu. :D Mut ei, nyt vaadin vähän enemmän kuitenkin. Sit toisena "kotiläksynä" oli vaan se, et koira pitää innostaa leikkimään, saalistamaan lelua jota vedän itseeni päin. Eli ei itsestä poispäin leikkiä, niinkuin nouto, vaan pyritään just pitämään se koira mahdollisimman lähellä ja leikkimässä juuri minun kanssa.

Noudosta tulikin mieleen... Noutaminen oli ennen Edyn lempileikki, kuitenkin sille tuli siihen kammo, kun sisällä vähän aikaa sitten se kaatoi tavaroita lelun perässä mennessään. Nyt ei suostu noutamaan, menee matalaksi ja niin edelleen, perus collie, ovat niin herkkiksiä. Mutta juu, minulla nyt tällainen takapakkiprojekti myös tässä lisäksi, että opetan koiralle uudelleen noudon. Ennen käytin siihen sanaa "tuo", mutta nyt vaihdan sanaksi "nouda", ettei sanaan liittyisi negatiivisia asioita. Eli aloitetaan periaatteessa noutoharkat alusta puhtaalta pöydältä. Vaikka tosiaan tuo on ollut Edyn lempileikki ja se on osannut sen niin hyvin ja tuonut lelut käteen, mutta ei voi mitään, tälleen tulee välillä takapakkeja.



Sitten eräässä ryhmässä oli paljon keskustelua koirista ja jokaisella koiraihmisellä on se oma näkemyksensä siitä, mitä koira on ja miten sitä kuuluisi hallita. Eräs eläintenkouluttajaksi opiskeleva ihminen suositteli ihmisiä lukemaan kaksi kirjaa "Koiruus" ja "Rauhoittavat signaalit". Kiinnostuin toki kirjoista ja minun oli pakko laittaa tilaukseen tuo Koiruus-kirja. Tosiaan kirjan kuvaus vaikutti tukevan omia ajatuksiani siitä mitä koira todellisuudessa olisi. Esimerkiksi joo kyllä, olen aiemmin ajatellut vanhanaikaisesti dominanssin olevan ok ja että ilmisen pitää olla se lauman johtaja, mutta tämän ajattelutavan olen hyljännyt jo aikoja sitten. Se ei kerro suoraan sanottuna mistään johtajuudesta v*****kaan, jos koira kävelee lenkillä sinun edellä. Koiran voi opettaa olemaan vetämättä, mutta ihan yhtä hyvin se koira voidaan opettaa vetämään. Mutta joo, kirja tuli minulle postilaatikkoon tänään (tilasin keskiviikkona, kiitos cdon.com nopeasta toimituksesta! :D) ja vaikka olen päässyt lukemaan vaan noin 30 sivua, niin kyllä tuokin teksti on herättänyt paljon mietteitä. Esimerkiksi kun suden ja koiran geenejä vertaa ja ne ovat joo 99,96% samat, niin nuo puuttuvat samankaltaisuudet voivat muuttaa käyttäytymismalleja radikaalisti. Kirjassa käytettiin esimerkkinä myös lähisukulaisia: simpanssia ja kääpiösimpanssia, näillä keneettinen yhtenevyys on 99,6 %, mutta nämä kaksi eläintä ovat sosialiselta käyttäytymiseltään täysin erilaisia. Simpanssi on kaikkiruokainen ja saattavat metsästää toisia apinoita, sekä simpanssien ryhmät perustuvat kahden uroksen väliseen koalitioon. Urokset ovat usein myös aggressiivisia ja saattavat murhata muita apinoita. Kääpiösimpanssit taas ovat kasvissyöjiä, elävät sopuisasti ryhmissä ja ryhmän keskiön muodostaa toisilleen sukua olevat naaraat. Kirjassa sanottiin myös, että vapaudessa elävän kääpiösimpanssin ei ole koskaan nähty tappavan lajitoveriaan.
Eli kuten simpansseilla ja kääpiösimpansseilla, myös koirilla ja susilla ovat DNA:t suunnilleen samat, mutta sen perusteella ei voi olettaa, että niiden sosiaaliset järjestelmät olisivat yhtenäiset.
Minusta on hassua ajatella, että esimerkiksi koiralla ja ihmisellä, tai hiirellä ja ihmisellä DNA on 25 % sama. Eli olen päässyt kirjassa aivan alkutekijöihin, mutta kyllä se on kerennyt jo herättää kaikenlaisia ajatuksia. Voin ihan tämän alunkin perusteella suositella. :)


Vielä vähän selkoa noista suunnitelmista mitä minulla on Edyn varalle. Minulla on joo nyt tällä hetkellä aika monta rautaa tulessa mm. koiran lihaskunnon kasvatus, pk-tottis, mahdollinen rauniotoiminnan aloitus, mahdollinen haun aloitus (ilmottaudun heti kun uusi vetäjä löytyy), terveystarkastukset (kolme geenitestiä ja virallinen silmätutkimus. Sitten olen suunnitellut, että kun Edy on lähempänä kolmen vuoden ikää, niin käyn teettämässä viralliset lonkka-, ja kyynärkuvat, sekä teetän myös jalostustarkastuksen. Näitä edellämainittuja on minun mielestä aivan turha tehdä liian aikaisin, varsinkaan jalostustarkastusta. Koira, uros varsinkin jos on, kasvaa ja kehittyy kauan, esimerkiksi Edy on yli 2 vuotta, mutta ei ole todellakaan vielä "valmis". Miksi sitä mennä keskeneräisen koiran kanssa jalostustarkastukseen, kun sit et pysty saamaan sitä todellista kuvaa koirastasi millaisnen se tulee lopulta olemaan. Esimerkiksi siellä katsotaan koiran liikkeet ja usein nuoret koirat ovat vielä löysiä ja kömpelöitä ja näistä voi tulla sitten oma merkintänsä, niinkuin tuleekin.

Mut juu, ei mitään tän kummempaa tällä kertaa, me jatketaan täällä vähän perusjuttujen vahvistusta ja muuta pientä. Talviloma alkoi ja minulla on kurkku kipeä ja karhea kuin hiekkapaperi, ihanaa. :)

Nyt ohjaa perämies!

Moi jälleen!

Tässä nyt tulee aika tiuhaan uutta tekstiä, mutta tokkoopa tuo haittannoopi!
Otsikolla meinaan sitä, että kun me aloitetaan huomenna illalla Edyn kanssa TOKO- ryhmässä, niin olen nyt jo itsekseni alkanut panostaa vähän asiaan kotona. Aloin harjoittamaan Edylle takapään liikuttamista, koska se on tärkeä osa hommassa myös. Kuvasin ihan videota meidän ekoista "peräsinharkoista". Voisin alkaa enemmänkin kuvailemaan koiran koulutusta sillä huomasin, että se auttaa minua itseänikin hyvin paljon, kun nään miten Edyä koulutan. Nään virheeni ja pystyn sitten seuraavalla kerralla panostamaan niihin. Nään itseni ikään kuin ulkopuolisen näkökulmasta.
Noh, itse video kertoo enemmän asiasta. Tein tästä siis part 1:sen, koska tosiaan oli eka harjoittelukerta ja edistystä tuli jo hyvin. :) Part 2 saadaan varmaan sitten, kun harjoitan kyseistä hommaa eteenpäin ja saan kuvattua sitä. Itse videosta ei ole juuri mitään pätkitty pois, harjoiteltiin noin 20 min ja jätin sitten suosiolla asiat muhimaan koiran mieleen. :)


Eipä tässä juuri muuta ihmeempiä, nyt en saa tälleen tyyliin päivän ajalta puristettua kaameasti tekstiä, eikä nyt ole ihmeempiä tapahtunutkaan. Odotan huomista aivan täpinöissäni, TOKOA siis! : D Niin ja tänään lähti Slovgenille minun osoite, eli sieltä sitten geenitestausharjoja odottelemaan.

Lämmittelen kylmän ulkoilun jäljiltä. :D


Ja kun se aurinko paistaa sne kerran parissa kuukaudessa, niin Edy osaa sen kyllä hyödyntää. :) Oikea aurinkopoika!


Kokeilin myös PITKÄSTÄ AIKAA ottaa Edystä jotain pönötyskuvaa, mutta siitä tuli sitten wannabe-pönötys... Pitäis vähän taas treenailla tuota seisottamista. Mutta juu, itse asiaan. Kuvassa Edy on siis noin 2 v 3 kk ja siitä näkyy hyvin miten koira on vielä nuori. Pituuden ja korkeuden puolesta Edy on mitoissaan, mutta massaa saa tulla lisään ja miehisyyttä tietenkin, eli saa vielä muotoutua poika rauhassa. :) Edy on kyllä vielä sen verta keponen, että on varaa kerryttääkkin kiloja lisää.


Ei tällä kertaa sen ihmeempiä, enköhän minä seuraavalla kerralla kertoile vähän fiiliksiä tuosta ekasta TOKO-kerrastani. :) Niin ja hei, minulla on ensi viikko talvilomaa, jotenka sen ajattelin pyhittää ihan tämän koiran treenaamiseen, kroppahommat sille viikolle vähän vähemmälle ja aivotoiminnalle enemmän, kun itselläkin siihen on sitten aikaa perehtyä. :) Odottelen myös vastausta siitä, että pääsenkö haluamaani rauniokoira ryhmään, vähän jänskättää. :P Mutta juu, tällasta tänään ja saa nähä mitä huomenna, moikka!